Nuorten laulu.
Isänmaa, ota lempemme lämpöinen, käsivartemme voima ja työ! Veren, hengen me annamme alttiiksi, jotta poistuis yltäsi yö!
Isänmaa, sun tuskasi kyyneleet
meist' urhoja kasvattaa:
ei sortaja polkea milloinkaan
sun muistojes tannerta saa!
Isänmaa, sulle hehkuvi rintamme lies;
sinut kannamme kirkkauteen!
Elonpäivämme sitten vaipua saa
kuin rantaan aaltonen veen!
Isänmaa, ijäks tenhosi henkemme sinijärves ja harjantees! Paras palkkamme nuorena nukahtaa, emo suuri, sun siunauksees!
1918.
KORKEIN HETKI.
Jo täyttyy maassa miehen työt ja nuoruus-unelmamme, siks säilä säihkyt, sydän lyöt, kaikk' yhteen loimuamme! Jo saapui hetki sankarin, tuo hetki korkein, ankarin, jot' aavisteli taatot, vuossatain harmaat saatot.
Ja vapauden viiri, niin, nyt välkkää kädessämme! Sit' ennen lahjaks aneltiin, nyt sydänverellämme sen iki-omaks ostamme, maan kansain keskeen nostamme kuin kotilieden lunnaan yl' armaan kotikunnaan.
Nyt vaappuu vaaka kohtalon. Koht' antaa Klio selon. Jokainen urhoks' tulkohon! Nyt lyödään arpa elon: me sanoako saatamme vapaaksi synnyinmaatamme ja elää, kuollen sille, polville tuleville.