Oi, liehu vaate valkoinen harjalla linnan oman! Pois rikos veljesliitojen! Sitele, risti sininen, taas sydänlangat yhtehen heimomme onnettoman vierillä Tuonen viitojen!
Ennusta aikaa armaampaa ja suurta sunnuntaita! Ei liehtojana sotien nuor' vapautes olla saa, mi suvi-ilmaan hulmuaa. Se turvaksemme laita, suojaksi Suomen kotien!
Jo saapui lapset auringon ja virvet vihannoivat. Vihitty olet valohon; kuin taivas ollos tahraton, sa lippu Suomen kohtalon. Jos taistoon rummut soivat, niin liitä liittoon jalohon!
VI. 1918.
Z. TOPELIUS.
Satavuotismuisto.
On hyvyys haave, mut ei haave vainen: sa elit; olit ihanteesi lainen. Viel' lempee hymys niinkuin rusko päilyy vuossatain myrskypilvein paltehella, soi laulus lauha yli tykkein pauhun: maailman voittaa voi vain rakkaudella!
Ol' ilmass' silloin kevättä ja taikaa, kun meille ennustelit onnen aikaa! Sun kanssas Lönnrot, Runeberg ja Snellman säihkyivät sätehinä talven maassa; sovulla seppelöit sa Suomen linnan, pyhäinen lehti onnen apilaassa!
Soi toisin nyt kuin silloin kanteleemme.
Kuin usviin uppos iki-ihanteemme?
Ja raskaammin kuin koskaan nyt me polot,
me lapset ajan ankaramman, karun
kaipaamme seesteisyyttä, rauhaa syvää
sun sydämesi heljän päiväntarun.
Taas päästä mielimme sun jalkais juureen ja uskoa sun unelmaasi suureen: isien maahan, yhteiseen ja yhteen, myös valtaan rakkauden ja hengen valoon Suur' tietäjä, ah, hienoin sydänlangoin kohota kansaas ihmisyytees jaloon!