— Uskon, uskon… Mutta kuka on sitten tämä…?
— Hermafroditi, hermafroditi! Ettekö tiedä kuka se on!
— Mille näyttää hän noin tavallisen ihmisen silmissä? Käykö hän miehen vai naisen pukimissa? koetin vielä leikitellä entiseen tapaani.
Tuulos jäykistyi. Hän katsoi minuun pitkään.
— En minä sitä tiedä, sanoi hän äärettömän halveksivasti.
Tämän jälkeen en ole nähnyt häntä enää. Ja mahdollista onkin, että joku jalo ihmisystävä, joka on huomannut hänen näkevän tai puhuvan jotakin sellaista, mihin eivät vielä mitkään lait eivätkä evankeliumit oikeuta, on pistänyt hänet salpojen taakse, ettei hän pääsisi kylvämään epäterveitä mielikuvia tai hämäriä elämän-ongelmoita rauhallisten kansalaisten selkeihin ja hyvin-järjestettyihin aivoihin.
ITSENÄINEN NAINEN
Ilmi ja Aino istuivat tohtorin salissa suuren pystyvalkean ääressä viettämässä hämärää. Tohtori itse oli pitäjällä sairaskäynneillään.
Oli aivan hiljaista. Ainoastaan suuret salomaat kohisivat syksyisesti talon ympärillä. Tuli räiskähti silloin tällöin takassa ja liekit heittelivät epätasaisia kuvittelujaan huoneen keltaisille puu-istuimille.
Aino katsahti salaa Ilmiin. Tämä istui pää käsien varassa tuijottaen tuleen niinkuin joskus hyvin kauan sitten, jolloin he koulutyttöinä olivat asuneet yhdessä.