"Se, jonka sielussa tieto ja rakkaus, järki ja hyvyys ovat tehneet sovinnon ja jonka sydämen ovelle kolkuttaessaan itse onnettomuus kirkastuu ja laskee aseensa."
"Isäni, suuri onnettomuus on kolkuttanut minun sydämeni ovelle, sillä minä tahdoin tehdä oikeutta ja olla vanhurskas, mutta järkeni ja hyvyyteni jättivät minut pulaan."
"Järki synnyttää oikeudentunnon, mutta ainoastaan viisaus tuo mukanaan todellisen hyvyyden. Järki avaa oven viisaudelle, mutta rakkaus ravitsee sitä. Rakasta ja sinä tulet viisaaksi, tule viisaaksi ja sinun täytyy rakastaa. Sinä hetkenä, jolloin sinä tunsit rakastavasi vihamiehiäsi ja tahdoit palkita pahan hyvällä, sinä hetkenä tulit sinä viisaaksi, poikani."
"Sinä hetkenä kuihtuivat tekojen kukkaset käsissäni."
"Ainoastaan ne teot, jotka eivät olleet parhaimman itsesi tasalla."
"Mitä minun siis tulee tehdä, isäni?"
Vanhus viittasi aurinkoon.
"Olla vain, niinkuin aurinko tuolla, joka pelkällä olemassa-olollaan valaisee ja lämmittää ja karkoittaa pahat kohtalot. Se on viisaan osa."
"Lapset", jatkoi hän sitten kääntyen muiden veljien puoleen, "Siniyön harhailut ovat päättyneet. Hän on aina etsinyt Suurta Henkeä ja nyt on hän Hänet löytänyt ja tuonut hänet mukanaan ikuisiksi ajoiksi Autuuden Toivon majoihin. Ettekö tunteneet, miten hänen tullessaan pahat ajatuksenne lakastuivat ja pahat kohtalot pakenivat ympäriltänne. Siniyö on suuren kilvoituksen kilvoitellut ja saanut rauhan, joka vain harvoille annetaan. Hän on nyt päässyt niille seesteisille korkeuksille, joilla ei mikään maallinen varjo enää pimitä jumaluuden kasvoja. Hänen yönsä on lopussa, hänen autuuden aamunsa alkanut. Siksi olkoon hänellä tästä lähin minun nimeni, Syvärauha, jota aina olen koettanut hurskaudella kantaa, mutta jota en enää tarvitse. Myöskin minä, rakkaat lapseni, olen löytänyt lopullisen rauhan, vielä äärettömämmän ja ikuisemman kuin hän, ja minun henkeni on kohta astuva riemuiten rajan yli suuren Nirvanan syliin."
Tämän sanottuaan kallisti hän päänsä hiljaa olkaa vasten ja hänen silmänsä raukenivat ikuiseen lepoon. "Isä", sanoivat pyhät veljet Siniyölle, "Suuri Henki on puhunut."