"Suuntasin kuvastimeni ukkopahaiseen. Mutta mikä olikaan hämmästykseni, oi Sydäntenpunnitsija, kun kuvastimeen ei tullut pienintäkään himmennystä. Maailma voi siis välistä erehtyä olemaan oikeassa, oi Oikeamielinen. Tämän miehen sielu, jonka rikkaudella kaikki kansat rehentelevät, oli puhtaampi kuin vastasyntyneen lapsen. Tässä tuon sinulle hänen sielunsa, oi Manalan Mahtaja!"
— Astu esiin siis, sinä hyvien hedelmien sielu, sanoi Vaakamies. Mitä olet tehnyt elämälläsi?
Sielu värisi.
— En ymmärrä, sopersi se.
— Minne olit matkalla maan päällä?
— En tiedä.
— Etkö koskaan kysynyt sitä itseltäsi?
— En luule. En ehtinyt sellaista ajatella.
— Mitä sitten teit?
— Työtä.