KIVIKOVA ARMAS —
Kivikova armas, millaisen painon, millaisen synkän syöjätär-vainon langetit ylleni mun! Törmältä syöstynä, synnillinen, nään minä sammuvan taivaani sinen, taivaani kadotetun.
Ah, tätä valhetta, mielien mätää! Näätkö sä sydämeni synkkää hätää, kohtalo ilvehinen? Käske mun tutkia Tuonelan syitä, kiviä kyntää, kitkeä kyitä, kivikova armahinen!
TYHJÄSSÄ TYHJYYDEN KAMMOIN —
Tyhjässä tyhjyyden kammoin, onnessa olleessa ammoin vaiti ma kärsin ja käyn.
Särkyvin, säikkyvin rinnoin, kivisin kimmelpinnoin kukilla kulkevaks näyn.
LÄHTÖ.
Yksin
meren kuultoa vasten ja taivaan,
yksin
yön vihkimä vaaraan ja vaivaan.
Ah, hyvästi jääkää!
Konsana en minä palaa.
Ankkurit poikki ja pohjaan! Itseni irti nyt ohjaan. Sallikaa, jumalat korkeat, kantava tuuli sille ken kutsunne kuuli! Luokaa lempeä hauta, ell'en ma yllä kunne mun sieluni halaa!