Kohtaloiden kova tähti
tietä neuvomahan lähti.
Rakastamaan synkkää syytä,
kaulaamahan kalman kyytä.
Otti opistansa hinnan:
sulki tarhat pilvilinnan.
ELEGIA.
Miksi juuri sen vaikeista vaikehimman määräsit tiekseni mun, peikon tehtävän tehtäväks heltyvimmän lapsies joukossa sun, voi, kova kohtalo, tuskaa väärähän talutetun!
Kylmänä astua uusien arvojen uumiin, käskysi ankaran saan, kantani alle heität sa armahan ruumiin: ylitse astua vaan! En saa säikkyä, heltyä, katsoa taaksenikaan…
SYDÄMESSÄ HILJAA, VARMAAN —
Sydämessä hiljaa, varmaan, iva kylmä itää. Luonnonvoimat ainettansa pilkkanansa pitää.
Sydämessä hiljaa, varmaan, ovet kiinni painuu. Kylmät, kalmat kahtialta toisiansa vainuu.
3.