YÖLINTU.
Yölinnulla on siivessään surullinen sulo, lento korvin kuulumaton niinkuin illan tulo.
Yölinnulla on silmässään
himmee, hieno hiilu,
kuulto liekin kaukahisen
niinkuin kulon kiilu.
Yölinnulla on äänessään sielu, jok'ei laula, joll'on suru suuri vaan ja vaitiolon paula.
TUUTILAULU.
Mikä vaivaa valkeaa lasta?
Kalma on katsonut akkunasta.
Kuningasko vai kerjäläinen?
Kruunu häll' oli hankipäinen.
Kertoiko keväästä kultamurun?
Suossa kuuvalo-kukka surun.
Tuuti tuuti valkeaa lasta.
Taivas on katsonut akkunasta.