Kylmä ja kirkas, kilpihirviö hopeasuomuinen, valkee ja tumma, uinuva peto, pettäväjuomuinen.
Sireeni laulaa: palaa välkkinä surmien sulottaren. Ystävä itkee: kärsien hymyy hirviö hirtehinen.
AURINGON RUUSU.
Auringon ruusu, keltainen umppu, suortuvi täyteen kukkaan. Syttyös, suuri punainen päivä, taikka se heräsi hukkaan! Hetehet helmien helinää nuokuu, silkkinen hipiä hiipuen huokuu: paista, jumalan punainen päivä!
Auringon ruusun, päiväsen lapsen, rakehet ruoskia tohti. Väristen seisoo kultainen kukka huutaen taivasta kohti: kaikilla ei ole hartiat huolen, annatko onnen taikka ma kuolen, paista, elämän punainen päivä!
LÄHTEENSILMÄ.
Lähteensilmä, lähteensilmä sinisempi muita; pyhät, pahat siunaelit, päästit kirotuita.
Syötit, juotit synnilliset,
malja lohdutarten,
maantie-silmä, maantie-sielu,
kulkureita varten.
Moni otti, harva kiitti,
ohi kulki monta;
ällös, lähde lämmin-sielu,
muista uskotonta!
Maantie-rosvot, maantie-koirat
veivät silmän sinen;
hiljaa huokaa sammuvainen:
minä onnellinen! —