EHJENNYS
Kasvaa kaunihisti yhteen pirstaleisen mielen vana, nousee tunteen tuuli-jana pylvähäksi pyhän lyhteen.
Turhaan kärsinyt et rinta eestä armaan haavekuvan: ihmislapsen lakastuvan kukkaa vaalit ikuisinta.
EPITAPHIUM
Murheen mullassa piillen ja itäin kasvoi sieluni pienestä pitäin.
Kasteessa tuskan, helmissä surun, kukki se lauluja maailmanturun.
Nyt se on valkea vainaa vaan, kuoleman laakerit kulmillaan.
Ah, autuas hetken kimmellys yli tumman meren selän! Minä rakastan, minä rakastan ja tunnen, että elän,
ja että jo osani onneen sain ja yöni on alkava tästä… Ole kiitetty, korkea kohtalo, elon onnesta määrättömästä!