KOHTALON-USKOJA
En syntymä-yötäni määrännyt, en kuolinhetkeä tiedä: ma annan kohtalon kuljettaa ja elämän-virran viedä.
On ylpeä tahtoni katsoa vaan, miten purteni aavalle luistaa: en suuntaa pyydä selvittää, en lähtökohtaa muistaa.
On ylpeä tahtoni katsoa vaan, mitä ulapan pintahan piirtyy: miten vaahtien valhe vaihtelee ja aurinko taivaalla siirtyy…
SUMU
Illan sumu laajenee kuin suuren virran uoma. Lienet, aalto valkohelma, sairaan unijuoma.
Polttavalla otsallani tunnen käden soman. Kiedo huntus peitteheksi rinnan alastoman!
Miks en ole tähti, kukka, paikallansa paistavainen, yksin öissä avaroissa syttyväinen, sammuvainen?
Yksin öissä onnellinen, itse oma ystävänsä, vaikk'ei kenkään katso, pyydä, eikä tarjoo lempeänsä.
Miks en ole tähti, kukka, käymättömäin tarhain mailla, etten itse tietäis, että riudun rakkautta vailla!