että ma kaikin öin, ah niin, itken itseni nukuksiin…
HUOKAUS
Ei ollut kodin onni mua varten eikä kotilieden lempeet valot; mulle annettihin maailmanrannan tumma tie ja tuskain tulipalot.
Oi sallimus, on surun lahja raskas ja päättymätön, pitkä päivätyöni! Niin sairas, autio on sydämeni, niin peljättävän yksinäinen yöni!
ILTA
Tähdet syttyvät, tähdet sattuvat vierivän virran veteen… Oletko, sieluni, vakaa ja valmis tuomion Herran eteen?
Ihmiset syttyvät, sammuvat, sattuvat suruhun liian suureen… Oletko, sieluni, vakaa ja valmis Kuoleman jalkojen juureen?
Välkkyvät, helkkyvät maailman halki lyhdyt pettävän pyyteen… Ihmisen kohtalo herätä hetkeen, nukkua ijäisyyteen.