Istuu yössä silmäkulman peikko sallimuksen julman. Vartoo, vartoo, kutoo, kutoo, silmu silmukalta putoo.
Nälkä kääntää käden saidan, karttuu kangas pakkopaidan. Koht' ei enää aatos lennä, koht' on aika maata mennä.
Sydän, syki siihen asti kaksin verroin vapahasti! Paisu myrsky rinnan palkeen, jättipatsas järjen valkeen!
Perit, peikko, turhat tähteet: muille annan lämmön lähteet. Sydän, syki loppuun asti suuresti ja vapahasti!
II
Yötä ja päivää soutaa sortuvan olka, yötä ja päivää virtaa hillitön hiki, painavi aivojen pakko, hehkuvat hermojen langat. Synkemmin, synkemmin palaa sammuva veri, kiireemmin, kiireemmin sykkii sydämen tuli…
TÄHTI
Tähti kaunis kaukahinen yössä välkähtelee. Sielu niinkuin viulun kieli sairas, herkkä, helee.
Soita, soita viulunkieltä, tähti hopeainen! Ah, et soita, sull'on oppi outo, toisenlainen.
Painat valkeen vaitiolon silmään kärsiväisen, surumielen hiljaisen ja tuikahtelun jäisen.