RANGAISTUS
Löytää Murhe lempimänsä, etsii teiltä naurun, naljan. Leikit katkoo, helyt polkee, kaataa maahan juhlamaljan.
Taluttaapi kautta talven porstuahan oven pieleen, jättää siihen ainiaaksi sanattomaan synkkämieleen.
MANALAN KARJAT
Lasketaan laitumelle Manalan karjat… Saapuvat, tulvivat ihmisten ylle vaikeiden hetkien sakeat sarjat.
Lentävät, leijuvat surujen perhot… Kukasta kukkaan, rinnasta rintaan painuvat halla-yön valkeat verhot.
Nousevat notkoista rauhatonten haamut: laulavat, loihtivat etsijän tielle ikävät illat ja apeat aamut.
VUOS KÄY UMPEEN
Vuos käy umpeen. Ken näki kestetyn hinnan! Miiluhaudat on kätkössä ihmisrinnan.
Tuijotan orpona yöhön ja hallavaan hankeen. Tähdissä riippuvan tunnen tuomion ankeen: