Matkalle vaivut, toiset eellesi ehtii; vasta sun hautasi yllä kevätpuu lehtii.
Ei sano tahtoni vastaan, ei sano myötä; vaieten sairas sieluni syleilee yötä…
Tehdäkö jotain? En teon arvoista keksi. Kuinka voi ihminen tulla näin väsyneheksi!
ERÄMAA
KRUUNATTU
Kaiken maailman markkinoille hymyilyni hyvän vein, kivimiesten kantain alle heitin nuoren hellyytein.
Tuosta jäinen juhlakruunu päähän paljon antaneen, käteen jäykkä valtasauva, kivi kirkas sydämeen.
Voi, miksi ma itseni haarniskoin elonvaltoja vastahan sotaan, kun raukka ma raukean kuitenkin oman rintani kalvavaan otaan!
On voittoni turha, kun kuitenkin minut sairaus jäytää salaa, kun aivoni aartehet hukkuu pois ja tunteeni tyhjiin palaa.
Olen nääntyä joukkojen jalkoihin ja rautapaitani painoon. Ah, milloin näin minun korvissain soi ääni mun armaani ainoon?