— Jätä kilpakenttäsi melskeiset, jätä muille jo taistelot hullut, tule kanssani pirttihin hiljaiseen, jo nyt on rauhasi tullut.
Ei enää vuoksea myrskyisää, ei enää oikkuja luoteen, ei enää sun tarvitse mennä pois eikä itkeä tuhanteen vuoteen.
Saat vaarat vaikeat unhoittaa ja leikkiä mieltä lasten, saat nurmilintuna nukahtaa ja maata mun rintaani vasten…
ILTATUNNELMA
Katselen kanssani himmentyvää, hiljaa hiipuvaa takkaa… Ajattelen aikaa, jolloin kaikki tyyntyy, sammuu ja lakkaa.
Yö on autio, pilkko-pimee, mato seinässä hakkaa… Onko jo aika, jolloin kaikki tyyntyy, sammuu ja lakkaa?…
VAALIT
Kaksi tietä, kaksi uurnaa, kaksi vaaran vastavoimaa. Pelkäätkö sa vieraan vihaa vaiko omantuntos soimaa?
Joka heitti herkän valheen, osti osan onneen varmaan: ainainen ja muuttumaton tuosta hellyys heimon armaan.
Joka huusi hullun lailla ilmi oman tunnussanan, hälle tuska, hälle taisto, rauha vasta maassa Manan.