Minä viillätän yöllistä ulappaa — —.
Niin hyvin ma ymmärrän kaikki ne — —.
Minä kaihtien kujia kuljeksin — —.
Jospa voisi nukkua — —.
Nyt en minä enää itkekkään — —.
Ikuinen henki, ikuinen aine — —.
Niin kaukaa hiljaseen yöhön — —.
Sua katsoa mielisin kauvan silmiin — —.
Kun tunnettani hyvailet — —.
Muu päässäni huimaa hurjasti — —.
Minä mielisin hiljaa hellästi — —.
Nyt kun ne kaikki ohitse on — —.
Minä tunsin kuinka se syttyi taas — —.
Taas soivat ne suuret surut — —.
Oi terve lempeä tuonetar — —.
Tarjosi taivas minulle rauhan — —.
Minä tunnen kuinka se pulppuaa — —.
Minä kiivin syrjiä syvänteen — —.
Hiihdän yöhön aavikolle — —.
Yllätä ikuinen yö — —.
Suo anteheks' hullu hurjuutein — —.
AFORISMEJA.
Asehet alas — —.
Ei aina se ole musta — —.
Mihin vertaisin ma maisen maineen — —.
Mun tuntuu sille — —.
Kun kuoleman enkeli luokseni hiipii — —.
Valo kaunehin on, kun tummin on varjo — —.
Miks' tehtiin niin — —.
Näin sanotaan — —.
On maailma kuin meluava markkina — —.
Jäästä on silmän seinä — —.
Ma muille luovuttaisin elon pitkän — —.
SEKASOINTUJA.
SYYSTUNNELMA
Keltaset lehdet putoo — — — Kylmät pisaret ruutuhun rapsaa; hämähäkki seinähän seittiä kutoo, vanhassa puussa nakuttaa ja napsaa hävityksen mato. — Öiseen tuuleen huuhkaja huhuu: kaikesta kato!! — — —
SOTALAULU
Raskas on maatua kahlehen painoon, kaunis on kaatua tuliterän vainoon. Keihäät kostoon, tapparat tanaan, vapaus nostoon, miehet Manaan! Ennättääpi yö yli meidän; lapset jääpi, aamu on heidän!
ENNEN — NYT —
Soi sielussa ennen ne kielet herkät ja hienot, ne soinnut selvät ja vienot. —