Olis' kylläkin syytä soimata sitä kohtalon kättä pahaa, mi äidin on pannut muovaamaan mun henkeni heikkoa vahaa, vaan sentään äitiä kaihoan kun talvi peitteheks' lunta ja hellin häntä mä muistelen kuin kaukaista kauno-unta.
Ja vaikk' olis' syytä arkailla tuot' äitini luomaa työtä: mun henkeni liikaa herkkyyttä ja sieluni salaista yötä, niin en minä konsana peljätä voi, että onnettuutta ne uhkaa, vaan surren niitä ma rakastan kuin äitini muiston tuhkaa — —
KEINUTAN KAIKUA.
Keinutan kaikua, souatan sointia, tuuditan tunteeni lasta. Puolet sen sielua omaani on, puolet on taivahasta.
Sylkytän soittoa, liikutan laulua,
heijutan herkkää mieltään,
kuuntelen iltasin itseksein
hopean kirkasta kieltään.
Souatan säveltä, lempeni lasta; kasvaos kaunoisaksi: elä mulle iloksi, sieluni suloksi, onneksi ainoaksi!
MERIMAISEMA.
Tuulien puistama puu, punanen kivi ja kallio luisu, laineen hiertämä heljä hiekka, suolanen salmen suu. — — Ääretön soiluva sineä, vettä, päivää, kuultoa, hämärrettä, kohu kuin kosken juoksu; — kaukana säryinen kalpea peili, korkea, valkonen seili; — — ylitse voimakas tuulen tuoksu — — — — — — Merta ja taivasta, taivaanrantaa kunnekka silmä kantaa — —
RESITATIIVI I.
Ei onnea luotu minulle, se luotiin muita vasten, se luotiin perhojen iloita ja leikkiä nukkelasten. — Jos en sitä itse ma särkiskään, sen särkevät multa toiset: nuo sääntöjen säveät seuraajat, nuo homeisten lakien loiset, joiden järki on jäykkä ja pimeä ja tunne kuin tahkottu kivi, mielipitehet museon hyllyltä ja sielu kuin kirjan rivi, joiden silmät on kierot ja karvahat sitä kaikkea kaunista kohti, joka lainakaapuja halveksii ja omilla liikkua tohtii. — — — — — — Te luulette, että mun henkeni valeviisauteenne viihtyy: mitä enemmän minua kiusaatte, sitä enemmän mieleni kiihtyy. Te luulette, että mun henkeni veriottelussamme taipuu: mitä enemmän minua sorratte, sitä enemmän valtanne vaipuu. Näennäisesti kenties taipua voin yli voimien käypään valtaan, vaan kahleissa sittekin säilytän oman henkeni uhri-altaan; ja jos ette elää salli mun, niin tappakaa minut vainen: minä olen vankina vaarallinen ja kelvoton alamainen! — —