Kesän kukka, älä tuudikkaan kukkasyöntäs' onnen unelmaan! Älä oota hellää suukkoa: maailman suukossa on — kuolema; maailman lemmessä on vihaa alla, maailman heltehessä piilee — halla —
TROPIIKIN ALLA.
Yhden kerran elämässä tuliruusu aukee, yhden yön se kukoistaa ja aamulla jo raukee; sill' on syvä silmänluonti kutsuva ja kuuma, sill' on hehkuheteillänsä keskiöiden huuma.
Sill' on lehti verinen ja purppurainen huuli, sill' on tuoksu huumaava kuin kevätaron tuuli. Taita tulikukkanen ja juo sen kuuma mesi, elä hetki, nauti hetki, kaadu paikallesi!
EN TAHDO — —
En tahdo ma polvea notkistaa, — en niskani painua antaa; minä tohdin katsoa silmihin ja päätäni pystyssä kantaa. Oi kurja se ois, joka pelvosta ylivaltoa kunnioisi ja halpaa henkeä säästääkseen valevaakunan loistaa soisi!
Mitä siitä jos ihmiset herjaavat ja siveyssaarnurit soimaa: ne kertovat notkeaa nöyryyttä ja kieltäymyksen voimaa. — Sun pitäiskö, henkeni, taipua, kun käskevi kääpiökansa! Ei, käy kuni valtias kruunattu, mi nauttivi uhmastansa! — —
OLIS' KYLLÄKIN SYYTÄ — —
Olis' kylläkin syytä peljätä, että järkeni valo vaipuu, ja että henkeni rauhaton vielä harhateille haipuu, sillä virtaa se munkin suonissain se sairaan äitini veri, ja väliin se kiihtyen hämärtyy kuin yöllä rannaton meri.
Olis' kylläkin syytä rukoilla, että sieluni voimat ei raukeis' ja ett' ei herkälle hengellein se ijäinen yöhyt aukeis', sillä merkin on äitini painanut mun mieleni tummaan paloon, on jättänyt yö vähän hämärää mun sieluni silmän valoon.