PETRA. Miksi pitääkin minun rakastaa juuri sitä ainoaa, joka ei minua rakasta?
KALMU. Juuripa siksi. Jos saisit tuon ikuisen ihanteesi… Niin — mikä hänestä on tullut tällä aikaa?
PETRA. Kirjailija, sanomalehdentoimittaja, maailmannainen, maailmanparantaja ja…
KALMU. (Nauraen.) Riittää. Olen varma siitä, että sinä et olisi hänen kanssaan yhdessä kahta viikkoa. Tuollaiset maailmannaiset sopivat huonosti kotiin, ja maailmanparantajat tuskin osaavat parantaa ihmissydämen haavoja. Kirjallisen naisen käsi on kömpelö silittämään, ja hänen periaatteellinen rintansa on kulmikas vuode väsyneelle päälle. Kilpailijoita, riitatovereita teistä tulisi. Usko minua, poikaseni (Nousee.) Ja nyt minä otan sinusta isän kädellä kiinni ja vien sinut vuoteeseen. Nämä ovat kaikki pelkän yövalvokin houreita…
PETRA. (Nousten tylsän koneellisesti.) Minä en saa unta.
KALMU. Minä annan sinulle unilääkettä. No, mennään nyt.
PETRA (Siirtyen ovea kohti, kuin unessa, tahdottomasti.) Sinusta siis on kaikki hyvä, mikä tapahtuu?
KALMU. (Tarttuen hänen käsivarteensa.) Ei, mutta kaiken voi kääntää parhain päin.
(Menevät vasemmalle.)
VIII kohtaus.