NIINA. (Nousten jälleen puuhailemaan jotakin.) Rakas lapsi, sinusta on tullut oikea kamarifilosofi. Teet kysymyksiä, jotka eivät kuulu sinun iällesi ja joita, mikäli minä ymmärrän, ei millään iällä voi ratkaista. Kuka sanoo, mikä on sinun, mikä minun elämää! Elämä on yhteistä. Jokainen sieppaa siitä palasen, minkä sattuu saamaan. Ja useimmat koettavat haukata itselleen niin hyvän palan kuin mahdollista, mutta… parhaimmat säästävät sen toiselle… Jalompaa on ajatella muita kuin itseään…
VIRVA. (Hajamieliseksi käyden.) Toiseen meillä siis on omistusoikeus, ei itseemme. Sitä pitää vain loitontaa, loitontaa…
NIINA. Niin, sitä se on elämisen taito. Mutta sen oppii vasta myöhemmin, vanhempana, elämän mukana…
VIRVA. (Suorasukaisesti.) Onko sinulla elämisen taito, äiti?
NIINA. (Leikikkäästi.) On kuin onkin. Luuletko sinä, ettei tässä tarvita taitoa tämänkin talon hoitelemisessa! Isä on epäkäytännöllisyys itse, ja sinä näyt tulevan isääsi. Tahtoisinpa minä nähdä, miten te kaksi täällä suoriutuisitte ilman minua. Isällä on oma, sisäinen maailmansa, jossa hän elää, ulkonaisesta hän ei ymmärrä mitään.
VIRVA. Eikä hän välitäkään siitä. Kun meillä on vieraita, niin harvoinhan isä on mukana. Sellainen kiusaa häntä… Jättäisit sinäkin, äiti, sellaisen!
NIINA. Kärsivällisyyttähän se kyllä monasti kysyy, oikein näyttelemislahjoja, joita ei minulla synnynnäisesti yhtään ole, mutta kaikkeen tottuu … Perhe-elämä tuo mukanaan yhteiskunnallisia seurusteluvelvollisuuksia…
VIRVA. Mikä perhe me olemme! Täällä me kuljemme kukin itseksemme, tuskin näemme toisiamme päiväkausiin. Murjotamme äänettöminä toisillemme. Mutta sinä katsot asiaksesi hymyillä ja laverrella oudoille ihmisille ja edustaa onnellista perhettä. Sanoisit pikemmin: »Menkää niin pitkälle kuin pippuri kasvaa!» Niin minä tekisin.
NIINA. Niin voi ajatella, mutta niin ei tehdä. Ihmiset ymmärtäisivät sen väärin. Tai sitten he ryntäisivät suoraan isän kimppuun, ja se olisi pahinta. Hänen täytyy saada säilyttää ehdoton työrauhansa. Hänen täytyy saada olla yksinäinen ja vapaa. Keskellä kotia ja yhteiskuntaa. Se ei ole helppoa. Se ei kävisi muuten, ellen minä esiintyisi aallonmurtajana ulospäin.
VIRVA. Ja ruoskana sisäänpäin. Minua sinä aina vangitset. Minäkin tahtoisin olla vapaa ja saada työrauhaa. Mutta minä en saa laulaa koskaan. Aina se häiritsee…