NIINA. (Loukkaantuneena.) Sellaisen yläpuolelle minä asetun. Etkä sinä käy täällä minun, vaan mieheni vieraana. Teillähän on niin paljon yhteistä… Ja monta kertaa… niin… (hämmentyen) olet tehnyt hänelle palveluksenkin sillä, että olet tullut mukaan… Kaikesta siitä olen sinulle kiitollinen. Olet Johanneksen ystävä, ja kaikki mieheni ystävät ovat minunkin ystäviäni.
KONTIALA. Vain miehesi ystävänäkö sinä minusta pidät? Eikö sinulla ole mitään muuta tunnetta minua kohtaan? Olemmehan me lapsuudentovereita. Entäpä, jos en olisikaan miehesi ystävä?
NIINA. Mutta kun nyt satut olemaan…
KONTIALA.(On vaiti hetken, sitten synkästi, päättävästi.) Se ei ole totta, Niina. Sinä olet erehtynyt. Minä en ole miehesi ystävä. Minä olen sinun ystäväsi. Minä olen tehnyt hänelle kenties joitakin palveluksia, mutta olen tehnyt kaiken vain yksinomaan sinun tähtesi. Petralla ja minulla ei ole mitään yhteistä, tai jos on, on se vain (kaameasti naurahtaen) yhteinen rikostoveruus sinua kohtaan.
NIINA. (Peräytyy kauhuissaan.)
KONTIALA. (Jatkaa.) Minä olen tähän asti vaiennut, ja se vaikeneminen on ollut rikos. Minä en jaksa enää. Rakastan ja kunnioitan sinua liian paljon. Minä tahdon pelastaa sinut valheesta ja oman sydämeni salatun rakkauteni kuormasta. Niin, minä rakastan sinua, Niina, olen rakastanut pienestä poika-pahasesta asti. Tuo rakkaus on uinunut sieluni pohjalla kuin vuori, kuin valtameri, kuin möhkäle ääretön, jolle en ole uskaltanut antaa mitään muotoa. Olen pelännyt, että jos se aikaa purkautua, se hautaa allensa kaiken. Se ei ymmärrä leikkiä. Ja minä luulin sinun leikkivän viheriällä oksalla kuin pienen lintusen… Senkin saatan sietää, että toinen sinua rakastaa ja toinen sinut omistaa, mutta en sitä, että toinen sinua rääkkää ja heittää sinut syrjään kuin halvan räsyn…
NIINA. (Tekee suuttuneen eleen, kuin vastatakseen.)
KONTIALA. (Keskeyttää hänet kädenliikkeellä.) Älä sano mitään, ennenkuin minä olen sanonut kaikki. Sinä luulet olleesi kerran nuoren runoilijan ihailtu lemmitty ja senjälkeen rakastettu aviovaimo. Sinä et ole ollut kumpaakaan. Sinä olet pitkän petoksen uhri, sydämettömän leikittelijän leikkikalu, väärinpelaajan hätävara, salaamerkitty taskukortti. Hän meni naimisiin kanssasi uhmasta ja hylätyn rakkauden epätoivosta, kiusatakseen sitä toista, jota hän rakasti ja jota hän rakastaa vieläkin…
NIINA. (Tukahtuneesti.) Ketä toista?
KONTIALA. Sisartasi Juuditia. He pettävät sinua yhdessä.