NIINA. (Hurjasti.) Mene! Minä vihaan sinua.
KONTIALA. (Intohimoisesti, sokeasti.) Ja minä rakastan sinua. Minä tahdon sinut omakseni. Minä tahdon. (Sulkee hänet väkisin syliinsä, suutelee häntä.)
NIINA. (Tempaisten itsensä irti kuin mielipuoli, tarttuu kynttilähaarukkaan ja sinkoaa sen kohti Kontialaa kuitenkaan osaamatta.) Sinä konna!
KONTIALA. (Kähisten kiukusta.) Konna! Siinä kiitos kaikesta.
NIINA. (Poissa suunniltaan.) Mene, mene! Pois tästä talosta!
KONTIALA. (Mutisten.) Jos minä menen, luhistuu kaikki.
IX kohtaus.
(Kalmu ja Petra, jälkimmäinen jo yöpuvussa, rientävät sisään vasemmalta.)
PETRA. Mikä hirveä jysäys täältä kuului?
KONTIALA. (Jo itsensä herrana.) Näin pahaa unta, näin unta, että tämä talo luhistui, kimposin ylös sohvalta ja siinä hädässä satuin kaatamaan kynttilähaarukan.