NIINA. (Itkuun purskahtaen.) Sinä et siis koskaan ole ollut onnellinen minun kanssani. Kaikki on ollut turhaa. Sitten en jaksa, en jaksa enää.
(Itkee hillittömästi.)
PETRA. (Kuin heräten, pyyhkien otsaansa.) Mitä minä olen sanonut? En tiedä mitä puhuin. Olenko sinua loukannut, Niina? Anna anteeksi. Minä olen mahdoton, kerta kaikkiaan.
NIINA. (Nyyhkyttäen.) Tahdotko, että… että siirryn pois…
PETRA. Minä sinä puhut?
NIINA. Jonkun toisen tieltä…
PETRA. (Surumielisesti.) Rakkaani, jos sinäkin jätät minut, sitten ei minulla ole ketään, ei ketään…
NIINA. (Kuivaten, silmänsä, keventyneesti.) Minä laskin vain leikkiä, kultaseni. Minä en ikinä jätä sinua. Ja nyt minä toivotan sinulle vain hyvää yötä! (Suutelee häntä. Menevät yhdessä Petran ovelle.)
PETRA. (Nyökkää, häviää ovesta.)
NIINA. (Painaen käden sydämelleen huoaten.) Hän ei rakasta minua. (Puhaltaa kynttilät sammuksiin. Menee sitten hitaasti oikeanpuolisesta ovesta.)