Väliverho.
KOLMAS NÄYTÖS.
Näyttämö sama kuin edellä. Kirkas aurinko loistaa huoneeseen.
I kohtaus.
JUUDIT. (Tulee ulkoa reippaan näköisenä, hattu päässä, riisuen hansikkaitaan. Niina tulee sisäovesta, huomattuaan Juuditin hätkähtää, näyttää haluavan vetäytyä takaisin, on kalpea ja väsyneen näköinen.) Terve, sisko, ja terveisiä suuresta maailmasta! Tiedätkö, siellä ulkona on oikein kontinentaalista! Sähköä ja jännitystä! Suunnattomia väkijoukkoja on liikkeellä. Oletko ollut katsomassa, Niina.
NIINA. (Haluttomasti.) En.
JUUDIT. Sinun pitäisi mennä. Se reipastuttaa mieltä. Tänään on aivan kuin kaikki ihmiset äkkiä olisivat heränneet jostakin pitkästä unesta. Ja niin ovatkin. Ajatteles, tuhansia vuosia ovat ihmiset alistuneet tahdottomiksi murhakoneiksi, hävittäneet mielettömästi elämää ja elämänarvoja, luoneet määrätöntä kurjuutta ympärilleen ja ihannoineet sotaa. Ja nyt vasta huomataan, että sota on inhimillisen järjen ja omantunnon vararikon tunnustus. Nyt vasta herätään huutamaan: »Pois sota!» Rauhanystävien mielenosoituskulkueet olivat suurenmoisesti järjestetyt. Ja samaan aikaan toisaalla sotaväen paraati! Se asettaa ehdottomasti jokaiselle kysymyksen: kumpaanko armeijaan tahdot liittyä, uuteen vaiko vanhaan? Lähdepäs katsomaan. Se on todellakin virkistävää!
NIINA. Ei minulle. Minulle on kaikki tuollainen vastenmielistä.
Joukkojen mellastus, puolueintohimot…
JUUDIT. Miten sinä olet vanhanaikainen, rakas sisko! Et lainkaan tunne, missä aika menee ja että meidän on pysyttävä ajan tasalla, jos mieli pysyä elävien kirjoissa…
NIINA (Hieman katkerasti.) Sinä olet liian uudenaikainen, Juudit. Ehk'et kylläkään tälle »edeltäjäkansalle», joka haluaa kokeilla kaikilla maailmaa mullistavilla aatteilla, mutta minulle … (Äkkiä purskahtaen.) Kuule, Juudit, sinun ei pitäisi sekoittaa Johannesta noihin hommiin. Kunkin täytyy saada pysyä omalla alallaan… Politikoijat hoitavat kyllä politiikan.