PETRA (Katsoen Niinaan ihmeissään.) Mistä sinä sen tiedät? Ja mitä persoonallista kaunaa hänellä voisi olla minua kohtaan?
NIINA. Ei sinua, vaan minua kohtaan! (Purskahtaen.) Voi Johannes, anna minulle anteeksi! Kaikki on minun syytäni.
PETRA. Mitä sinä puhut! Selitä toki!
NIINA (Änkyttäen.) Eilen, yöllä, niin, minä suututin Kontialan. Minä kiivastuin, heitin kynttiläjalan häntä kohti… Olisin voinut tappaa hänet…
PETRA. Mutta miksi, miksi?
NIINA. Hän… loukkasi minua ja…
PETRA (Tarttuen kiivaasti Niinan ranteeseen.) Hän — rakastaa sinua?
Mitä? Vastaa!
NIINA (Painaa tuskissaan päänsä alas.)
PETRA. Ja sinä rakastat myös häntä, niinkö?
NIINA. Minä vihaan häntä, vihaan!