PETRA (Nousten, taputtaen Virvaa olalle.) Haaveita, lapsi, haaveita. Mutta se meissä sittenkin lie parasta — meissä kahdessa — — — (Kävelee edestakaisin.)
VIRVA (Lapsekkaasti) Jos minä pyydän sinulta jotakin, suostutko?
PETRA (Pysähtyen.) No?
VIRVA. Tule kanssani hetkiseksi tuonne työhuoneesi verannalle tai puutarhaan. Ilma on niin ihana. Tahtoisin haaveilla kanssasi.
PETRA (Naurahtaa.)
VIRVA (Vetää häntä kädestä.)
IV kohtaus.
JUUDIT (Tulee oikeanpuolisesta ovesta.) Toin sinulle tämän kirjan, jota halusit lepäillessäsi lueskella.
VIRVA (Katsoo isäänsä rukoilevasti.)
PETRA. Mene, lapsi, edellä. Minä tulen aivan kohta.