NIINA (Kyynelöityen.) Rakas Juudit-siskoni, välistä minusta tuntuu, että sinulla on liian pingoittunut käsitys ihmisyydestä, että sinä et koskaan voi tulla onnelliseksi.
JUUDIT (Raskasmielisesti.) Sinä olet oikeassa, pikkusisko. Minusta taas on välistä tuntunut, että sinulla on väärä käsitys naisellisuudesta ja että siksi aina saisit olla orjuudessa… Mutta kentiespä se juuri on onni…
VII kohtaus.
VIRVA (Juoksee iloisesti sisään taka-ovesta.) Äiti, äiti, meillä on ollut niin hauskaa isän kanssa, ettet voi uskoa! Me olemme haastelleet kaikenlaista. Mutta en maininnut mitään siitä, että pian tulevat ylioppilaat tänne kunniakäynnille ja että Matti pääsee tänään vapaaksi. Isä on niin surrut Matti-paran kohtaloa. Kaikesta tulee hänelle riemullinen yllätys. Ihmiset ovat hänelle nyt kaksin verroin ystävällisiä tuon järjettömän boikottauksen jälkeen. Isä oli jo nyt niin iloinen… aivan kuin ennen…
NIINA (Juuditille.) Minä pelkään hänen iloaan enemmän kuin hänen suruaan.
JUUDIT (Hiljaa.) Siksikö, että ilo vie hänet pois luotasi ja suru tuo hänet syliisi?
NIINA (Pudistaa päätään.) Siksi, että ilossa hän on outo itselleen, surussa hän on rehellinen…
VIRVA. Minä lähden nyt vähän kuulemaan kaupungille, milloin laulajat tulevat. Pitäkää isää sillä aikaa hyvällä tuulella!
JUUDIT. Minäkin lähden omalle puolelleni (Nyökäyttää sydämellisesti päätään Niinalle.)
VIII kohtaus.