PETRA (Tulee työhuoneestaan, säpsähtää nähdessään Niinan.)
NIINA (Herttaisesti.) Teillä on ollut hauska keskustelu Virvan kanssa, kertoi lapsonen.
PETRA (Hajamielisesti.) Niin, niin… Me puhuimme matkasta.
NIINA (Vilkkaasti.) Sinä suunnittelet matkaa? Se tulee todellakin virkistämään sinua.
PETRA (Istuutuen, hitaasti.) Niin, niin… matkaa…
NIINA. No, otatko minutkin mukaan?
PETRA. Sinä pelkäät sellaista matkaa…
NIINA. Sinun kanssasi en pelkää mitään.
PETRA. Sinulle käy vaikeaksi…
NIINA. Vaikein on minulle helpointa, kun on kysymys sinusta. Sittenhän tunnen olevani tarpeellinen. Minne siis aiotkaan? Saharan erämaahan vai Tulimaan villienkö joukkoon?