AKSELI. (Osaaottavasti.) Mikä sinua vaivaa, Virva.
VIRVA. (Äkisti kääntyen.) Aina vain vaivaa, vaivaa! Hyvä Jumala, eikö ihmisillä tässä talossa ole enää mitään muuta puheenaihetta! Pahahenki itse lähettää teidät jokaisen perätysten kysymään minulta, mikä minua vaivaa. Se ei kuulu teihin, sanon minä. Antakaa minun olla rauhassa!
AKSELI. (Hiljaisesti.) Tarkoitukseni ei ollut pahoittaa sinua, Virva.
Suo anteeksi!
VIRVA. (Uudelleen kuohahtaen.) Minä en suo anteeksi mitään milloinkaan. Sen tiedät ennestään. Tarkoitit sinä sitten tai et, ja annoin minä anteeksi tai en, kun kerran pahoitit minua, niin pahoitit, siinä se! Ja sitäpaitsi pahoitat sinä minua aina.
AKSELI. Millä minä pahoitan sinua?
VIRVA. Kaikella. Koko sinun olemuksesi kiusaa minua. Tapa, miten sinä puhut, kävelet, ajattelet, tunnet…
AKSELI. (Alistuvaisesti.) Kuitenkin olen koettanut olla sinun mieliksesi niin paljon kuin suinkin…
VIRVA. (Nyrpeästi.) Sepä se onkin juuri pahin. Sinun rakkautesi tekee sinut aivan sietämättömäksi. Ennen olit hauskempi…
AKSELI. Millaiseksi sinä minut sitten tahtoisit?
VIRVA. (Hymähtäen kuin itsekseen.) Miten typerää! Sinä olet mikä olet, siinä kaikki. Ei sille mitään voi!