Hän hyppäsi ylös äkeissään. Mikä aasi hän oli ollut. Suoranaisen viettelysyrityksen uhri! Potkut olisi pitänyt antaa aivan heti. Tietysti tuo nainen nyt iloitsi onnistumisestaan, oli tyytyväinen saatuaan tuon raivokkaan puserruksen. Sitähän hän oli tullut hakemaankin, ruumiillista kärsimystä! Miks'ei hän ollut osannut pysyä edes tyynenä!
Mikko käveli kiusaantuneessa mielialassa edestakaisin huoneessaan. Tämän nyt piti tulla vielä lisäksi ja juuri lähtöhetkellä! Miten juuriaan myöten mätää porvarillinen aines jo oli. Sellainen nuoriso! Kaikki oli tietysti laskettua alun pitäin, tuo näennäinen nöyryys päällä päin ja tuo tanssipuku kapan alla, tuo tahallisesti tilattu köyhälistön musiikki ulkona ja tuo luonnoton uhrautumisen halu rahan muodossa. Hyi! Ostaa hänet oli tahdottu palvelemaan edesvastuuttoman olennon pyyteitä. Salome hän oli, joka karkeloi itselleen Johanneksen päätä, kun eivät enää muut herkut maittaneet! Ja lisäksi vielä äidillisyyden vaistoilla varustettu!
Koko huone tuntui vielä hänestä myrkylliseltä. Hän avasi toisenkin ikkunanpuoliskon selkiselälleen. Ulos hänen täytyi päästä. Voisihan hän portaillakin odottaa Sallia. Missä hän viipyikin. Tai olisiko hän jo…
Mikko hätkähti ajatuksilleen. Niin, olisihan Sallikin voinut käydä tuossa ovenraossa kurkistamassa, niinkuin toinenkin. Pitäisi aina lukita ovensa!
Kaunis kesäinen hämärä häilyi jo ilmassa. Porstuan puolella Mikon asunnon edessä oli pieni leppoisa lehvikko. Tyynessä illassa seisoivat siinä valkorintaiset koivut värähtämättömin lehdin.
Mikko aikoi juuri lähteä kiertämään rantaan päin vievää polkua, kun hän huomasi Sallin kiikkulaudalla pihlajan alla.
— Salli!
Salli ei vastannut eikä yleensä näyttänyt kuulevan.
— Salli! toisti Mikko tullen aivan hänen viereensä.
— Kavaltaja! kivahti Salli vastaukseksi.