— Mutta jumalan nimessä, sano sitten millä?
— Kaikella. Koko sinun olentosi kiusaa minua. Tapa millä puhut, kävelet, ajattelet, tunnet…
— Ja kuitenkin olen koettanut olla sinulle mieliksi kaikessa…
Minähän en muuta toivo, kuin että sinulla olisi hyvä olla, Leila.
— Sepä se onkin juuri pahin. Sinun mielittelysi tekee sinut aivan kerrassaan sietämättömäksi.
— Minkälaiseksi sinä sitten minut tahtoisit?
— Miten typerää! Sinä olet, mikä olet, siinä kaikki. Ei sille mitään voi!
Leila kohottaa ylenkatseellisesti olkapäätään. Jaakko tarttuu hänen käteensä.
— Älä kiusaa minua!
— Minä en ymmärrä sinua…
— Et, et milloinkaan.