Pirkko nyökkäsi äänettömänä. Hänellä oli paha olla. Heti Toinin asuntoon saavuttua oli hänen uhmansa antanut sijaa tuskalliselle ikävöimiselle ja epävarmuudelle. Ehkä hän oli tehnyt varomattomasti tullessaan tänne. Tunsihan hän miehensä! Tämä yö jäisi ainaiseksi epäluulon ja kinastelemisen aiheeksi hänelle! Ei koskaan tulisi enää onnellista aikaa hänen elämässään. Ja jos hän eroaisi, olisi tulevaisuus edessä vielä synkempi. Hänen kykynsä olivat pienet, hänen alansa rajoitettu, kilpailu rajaton. Hänellä oli kunniallisen naisen vaistot ja rakastavan naisen sydän. Kuinka hän saisikaan kärsiä ollakseen kunniallinen, johon kunniallisuuteen ei kuitenkaan kukaan uskoisi…
— Sinä olet onnellinen, sinä, virkahti Pirkko Toinille! Sinulla on hyvä koti, hyvä mies, joka ei ole mustasukkainen eikä epäluuloinen. Hän jättää sinut yksin, saat käyttää aikasi kuinka tahdot. Ja rahasi myös, sinulla kun on omia perintörahoja. Jos minä olisin sinun sijassasi, Toini, niin minä matkustelisin, pitäisin kutsuja ja viettäisin iloisia päiviä, enkä noin kykkisi piilossa!
— Minulla on niin raskasmielinen luonne, näetkös. Ja sitten… minä luulen, ettei kukaan mies voi oikein ymmärtää naista…
— Se on totta se, vahvensi Pirkko. Tiedätkö, jos minä olisin rikas niinkuin sinä, en pitäisi miestä, ainoastaan hovipojan, joka saattaisi kaupungille ja kotiin, pitäisi välttämätöntä seuraa teattereissa ja tanssiaisissa, olisi yleensä siinä, silloin kun tarvitaan. Yleisen järjestyksen ja tavan kannalta ainoastaan. Sisimmässään, kuka heitä tarvitsee, miehiä!
Pirkon sydämeen koski niin, että hän luuli sen halkeavan, mutta hän piti uljaasti kiinni reippaasta äänilajistaan.
— En minä kenellekään muulle ole näin paljastanut itseäni, hän jatkoi.
— Kuule Pirkko, lähtisitkö sinä minun hovipojakseni, jos saisit hyvän palkan, jos nimittäin minä vaihtaisin mieheni hovipoikaan ja kotini maailman markkinoihin?
— Se vasta hauskaa olisi. Sinä tarvitsisitkin vähän tuuletusta.
— Niin, ja sitten voisit saada vapauden virasta vanhuuden eläkkeellä, kun löytäisin tai kun hankkisit minulle jonkun toisen sijaasi.
— Se olisi mitä helpoin asia! Sinä, joka olet nuori, kaunis ja rikas, saisit ihalijoita kosolta.