XV.

Tohtori Linna istui pää käsiin painuneena pöytänsä ääressä työpäivän jälkeen, joka oli ollut hänelle helvetti.

Hänen omassa rinnassaan oli helvetti.

Viha ja rakkaus, häpeä ja kunnia, julkiset ja yksityiset ristiriidat kutoivat hänen sieluunsa kuin yhtämittaista kirvelevän hehkuvaa lukinseittiä, jonka silmuihin hän sotkeutui sitä enemmän mitä enemmän hän ponnisti siitä irti.

Mikä suru, mikä raivostuttava sattuma, mikä onnettomuus hänelle ja sille puolueelle, joka oli pannut luottamuksensa ja toivonsa häneen!

Muodollisesti oli Veran juttu jotenkuten tullut selvitetyksi, niin että hän oli säästynyt tekemästä lähempää tuttavuutta rikosviranomaisten kanssa. Mutta vastapuoluelaiset olivat luonnollisesti heti käyttäneet tätä otollista tilaisuutta häpeälliseen mustaamiseen ja vaikkakin omat miehet uskoivat hänet syyttömäksi, jäi tästä kaikesta hänen päällensä kuitenkin kuin varjo, kuin epäluulo, joka väkisinkin pakoitti hänet vetäytymään syrjään entisestä johtavasta asemasta, jottei hän vahingoittaisi yhteistä aatetta.

Olla häväistysjutun esineenä, hän, jolle kunnia aina oli ollut kaikki kaikessa! Siihen ei tahtonut tottua. Yhtä vähän olemaan kahden oman itsensä kanssa: Julkisessa elämässä oli hän täysi mies, oman itsensä suhteen avuton lapsi. Hän vierasti omaa sieluaan, jolle hän työteliäällä urallaan ei koskaan ollut ehtinyt antaa yksityis-audienssia. Se oli epämukava, tunkeileva, arvoton seuratoveri, se teki araksi muihinkin nähden. Varmuus, hänen vanha kilpensä, jota hän edelleen teeskenteli ulospäin, oli nyttemmin enää vain keinotekoinen, raskas naamio.

Mutta kukaan ei vielä koskaan ollut nähnyt häntä heikkona eikä saisi nähdä, niin kauan kuin hän pystyi kynttä kymmentä ylentämään, niin totta kuin hän oli Pentti Linna!

Tällaistako siis oli paha omatunto? Tällainen kalvava paha olo jostakin, kaikesta eikä mistään, joka vei hermot aivan hiiteen?

Omaisiaan oli hänen aivan mahdoton kärsiä lähellään. He ärsyttivät kaikki, oma vaimo, lapset, palvelijat. Yhtä vähän kuin suden selkä sietivät hänen hermonsa heidän hyväileväin ja tutkivain katseittensa silittelyä.