— Koleerisen temperamentin tunnus. Sehän on ihmisillä hyvin tavallista.
— Minusta se on yhtä harvinaista kuin erikoinen hyvyyden sädehtelykin.
— Niin, kyllä kai hän ainakin osaa pitää muijansa kurissa. Pieni tyrannius juuri naisiin tepsii. Siitä he pitävät. Rouva, joka ennen naimisiin menoaan oli jonkinlainen pieni laulajattaren alku, ei enää liiku missään, eikä koskaan heitä näe yhdessä ulkona…
— Hän on siis naimisissa?
— On, ja kovasti onkin. Paljon lapsia. Tohtori on oikein patriarkka vanhaa lajia luonteeltaan. Hänellä on muuten tavaton työkyky, isänmaallinen mieli. Sanalla sanoen hän on miesten mies joka suhteessa. Lisäksi mitä hauskin seuramies ja suuri naisten hurmaaja. Hänellä on suunnaton trafiikki…
— Ihmekös tuo, kun tohtori kahvittaa potilaitaan ja pitää heitä hyvänä, lisäsi Seipi pieni ilkeä väre äänessä, sillä hänessä oli jostakin selittämättömästä syystä heti herännyt epämääräinen vastenmielisyys tohtoria kohtaan.
— Sinä erehdyt, tohtori ei välitä naisista, vaikka naiset välittävät hänestä. Neiti Soroinen, jonka kanssa hän nyt on, kuuluu vähän niinkuin hänen perheeseensä. Kaikki minä tiedän. Hän asuu tohtorin sisaren, tuon ihmeellisen Kaarina Linnan luona. Tiedätkö, tuon rauhan-sanomalaisen, tuon naisasianaisen, tuon kasvissyöjän! Ehkäpä juuri tuo kasvatti-äiti on leikkauttanut tytön tukankin. Eikö se kuulu nais-asian säädöksiin sekin? Luulen, että tuo edistysmielinen täti on niistänyt hänen sielunsakin kynttilän. Vahinko! Hm, en hänestä oikeastaan enää välitäkään, olen katsellut häntä jo tarpeekseni. Olen osoittanut aivan selvästi hänellekin olevani intresseerattu hänestä. Ei mitään vaikutusta! Kuin kuva! Kuin kivipatsas! Luulen, ettei hänellä ole sydäntä, että hänkin on jo tuollainen emansipissa. Hyi saakeli. Mutta samapa se muuten. Peijakas! Katso, miten tohtorin ohimosuonet pullistuvat. Hän ei voi missään salata kiivasta luonnonlaatuaan. Hänessä on elämää, verta, voimaa! Mikä lehti hänellä onkaan kädessään? Jotakin hänelle harmillista siinä tietysti on. Katsos, täällä on samanlainen! Rauhan sanomain irtolehtinen! "Älä tapa!" No sen saatoin arvatakin. Nyt ymmärrän. Hän raivoaa sisartaan vastaan. Hän ei yleensäkään kuulu voivan sietää sisartaan. Ja oikeastaan olen minä aivan tohtorin kannalla siinä, etten pidä tuollaisista itsenäistä näyttelevistä naisista. Naisliike, naisliike, mikä aate sekin on: olla nainen! Yhtä hyvin voisin minä perustaa miesliikkeen. Ei, parempi on, että nainen vaikenee seurakunnassa. Tai puhukoon, jos hänellä on hyvin kauniit hampaat! Ei ole ihme, että tohtori on suutuksissaan. Veli tahtoo koota itsenäisen Suomen sotajoukon ja sisar on perustanut liiton hajoittaakseen sen. Se on mielenkiintoista, häh?
— Rauhan sanomat on hyvä lehti, virkahti Seipi hajamielisesti kuunnellen Vaskion rupattelua.
— Mutta katsopas! Täältä löydän vielä parempia, hörisi Vaskio kaivaen sanomalehtipöydän paperipinkasta esiin pari hektografeerattua arkkia. No enpä ole hullumpaa nähnyt. Enkö ole aina sanonut, että nämä kahvilat ovat oikeita kulttuuriarkistoja? Tarkastelepas tätä veliseni! Eikö maailma sitten nykyään ole pelkkien hullujen ja roskajoukkojen paratiisi? Saattaa siitä järkevän ihmisen otsasuonet pullistuakin. Hei kansalainen! Kas tässä vasta on valtiollinen julistus hienointa lajia. Vaskio luki ääneen:
'Herran kansan tasavallan perustuslaki.