— Sinä katsot asioita liian yksipuolisesti, virkahti Kaarina. Sinulla on pinttyneitä ennakkoluuloja, siinä kaikki. Sinä halveksit sosialisteja. Porvarit ovat tähän asti hoitaneet yhteiskuntaa. Millainen se on? Huono, mätä, valheellinen, täynnä vääryyttä ja kurjuutta. Jos sosialistit repivät sen alas, entä sitten? He rakentavat sen taas omalla tavallaan. Antaa heidän koettaa!
— Tuhatvuotista kulttuurirakennusta repiessään he heittävät pois arvokkaan arvottoman mukana. Se on korvaamaton vahinko!
— Samoin sinä halveksit naisia, jatkoi Kaarina, siksi että sinä olet tottunut asumaan miesten rakentamassa maailmassa, jonka he ovat laatineet omaa mukavuuttaan silmällä pitäen. Miehet ovat tähän asti hallinneet maailmaa. Millainen se on? Näet itse. Täynnä murhaa, sotaa, raakoja valtiosäädöksiä, eläimellisiä perimätapoja, sukupuoli-sortoa. Naisia on enemmän kuin puoli ihmiskuntaa. Antaa heidän koettaa järjestää ihmiskunnan asioita, päästä maailmanhallintoon mukaan. Sittenhän nähdään. Huonommaksi se ei siitä ainakaan käyne. Heidän ensimäinen vaatimuksensa on oleva ikuinen rauha.
— Väärä mielikuva, hymähti tohtori. Naiset ovat aina kaikkina maailman aikoina olleet julmempia kuin miehet, verenhimoisempia, puolueellisempia kuin miehet. Naiset ovat yllyttäneet miehiä sotiin. Siihen he vain sopivatkin, kulissintakaisiksi kansalaisiksi.
— Ja kuitenkin he ovat kelvanneet kansojen hallitsijoiksikin, nauroi Kaarina. Mikä erinomaisen johdonmukainen piirre teissä miehissä! Ei, juuri tuon kulissintakaisen täytyy väistyä korkeampien ja puhtaampien siveyskäsitteiden tieltä.
— Kyllä tiedetään teidän emansipeerattujen naisten paratiisi-unelmat. Ne ovat samat kuin sosialistien: ei mitään työtä ja paljon palkkaa. Miehen pitäisi elättää heitä kuin ennen, olla kohtelias heille kuin ennen, suojata heidän heikkouttaan ja heillä pitäisi sentään olla voimakkaamman oikeudet, yksinäisinäkin ja elätettyinä samat tai ehkä korkeammat palkat kuin miehellä, joka pitää huolta koko perheestä, turvaa heitä…
— Sinä erehdyt, erehdyt kokonaan, keskeytti veljensä Kaarina. Et tunne edes naisasian aakkosia. Mutta aika on kyllä, että nainenkin jo tuntee oman voimansa ja tulee toimeen omillaan! Sillä millä tavoin on mies turvannut tuota heikkoa naista? Tekemällä hänestä sukupuolieläimen, usein prostitutsionin uhrin, palkkaamalla hänet omia itsekkäitä tarkoituksiaan palvelemaan, yhteiskunnassa, kodissa, kadulla… Ja naisia varten on teillä kuitenkin aina ensimäiseksi tuomio valmiina. Äskenkin panit yksinomaan naisten niskoille koko sota-ajan siveettömyyden.
— Suomalaisten sekaantumista venäläisten kanssa ovat harjoittaneet juuri Suomen naiset, se sinun täytyy myöntää.
— Kuka heidät on johtanut siveettömyyden poluille? Suomen miehet. Ja silloin kun se tapahtui heidän kanssaan, ei kellään miehellä ollut siitä moitteen sanaa. Ei myöskään ole nähty mitään pahaa siinä, että Suomen miehet aina ovat hyvinkin läheltä ihastelleet venäläisiä naisia, irrallisesti ja edesvastuuttomasti, että venäläisten baletit ja taide-esitykset ovat olleet heidän parasta herkkuaan, että venäläiset näyttelijättäret, laulajattaret, upseerinrouvat ovat olleet heille halutuinta tavaraa, ja että salaiset Venäjän matkat ovat olleet heidän synnillisten mielitekojensa ärsyttävin huippu. Mutta mies kulkee seurauksista vapaana. Kuka tietää miesten hairahduksista?
— Yhdestä Suomen miehestä ovat aikakirjat kyllä todenneet tämän hairahduksen. Mutta hän saikin osakseen kansakunnan tuomion.