— Eikö painettaisi nappia? virkkoi tuomari Vuosalo ja hänen kaljun päälakensa alla kupertuva biljardipallomaisen pyöreäksi muovailtu päänsä osoitti, että hän yleensä oli ahkerasti painanut nappia.
— Niin, mitä tilataan?
— Mitä täällä saa sitten? kysäisi agronomi tarkoittelevalla äänenpainolla.
— Saa vaikka mitä!
— Ohoh, ei suinkaan miestä väkevämpää ainakaan?
— Vaikka kuinka, jos vain kukkaro antaa myöten.
— Ja omatunto! lisäsi terävästi tohtori Karppi, tiukka periaatteen mies, ja hänen pitkin nenävartta oikenevat laihat poskiviivansa värähtivät hermostuneesti.
Tuomari kuiskutteli jotakin viinurin kanssa.
— Kaikki on selvä. Puolikas konjakkia tulee, ilmoitti hän sitten hyvillään.
— Mutta miten on se mahdollista näin kieltolain aikana? ihmetteli agronomi.