— Sanokaa kiertolain. Svabooda on.
— Inhoittavaa! murahteli tohtori Karppi. Minä en ainakaan voisi tällaisissa olosuhteissa maistaa tippaakaan. Kaikki Venäjän mädännäisyys ja kurjuus tulee siis meidän nieltäväksemme.
— No, tämä on minusta sentään sen hauskimpia puolia, huomautti
Huhtanen.
— Lahjomissysteemi! Salakapakoiminen! Pahempaa, tuhat kertaa pahempaa kuin julkinen juoppous. Ja ajatelkaa, mitä tällainen salapaheellisuus lopulta vaikuttaa kansan luonteeseen. Se tekee sen luihuksi, kavalaksi, halpamaiseksi…
Tohtori alkoi kävellä äkeästi ikkunain väliä kädet selän takana.
— Irti täytyy ryssistä ja ryssäläisyydestä päästä, irti! Muuten on loppu käsissä!
— Mutta millä keinoin? Siinäpä se! Täytyy odottaa kansainvälistä vapautustuomiota.
— Odottaa, se on vale se! huudahti Huhtanen. Antakaa meille kymmenentuhatta suomalaista sotamiestä ja me teemme suoran ryssistä! Kymmenellä kiväärillä minä jo aittani hoidan!
— Ne ovat jo olemassa!
— Surullista, huokasi Sulo Kalpanen, pehmeäposkinen, lempeä tolstoisti. Sotaväestähän olemme juuri saaneet tarpeemme. Nyt edistämme siis itse samaa pahaa, jota emme hyväksy. Suomalaisetkin siis murhan merkkejä kantamaan! Te olette hulluja sotaväkenne kanssa! Hengen aseet ovat suomalaisten ainoat oikeat ja luonnolliset aseet.