— Mennäpä nyt hengen aseilla tykkejä ja pajunetteja vastaan tai rosvon kanssa käsirysyyn, niin huonommalle puolen jäit.
— Herra Huhtanen on oikeassa, sanoi agronomi. Hengen aseet eivät riitä, ei ainakaan maalla. Me olemme siellä suorastaan ryövärien käsissä. Tarvitaan suojeluskuntia, sanotaan niitä siksi, jos pelkäätte nimitystä sotaväki.
— Isänmaan etu vaatii sotaväkeä, sanoi leveästi tuomari, ja sillä hyvä! Kansallinen asiamme vaatii sitä…
— Kansallisuus on kaiken pahan alku. Onko parempi, että käydään kansallisuus-sotia kuin uskontosotia? Kansallisuus-aate on vasta sadan vuoden vanha ja se on johtanut maailmansotaan, se on siis tuomittava, puhui Kalpanen.
— Nykyinen sota on suuresti otettuna merkantiilinen juttu, kauppadiplomatiaa, ei muuta…
— Jos yksikin ihminen kärsii diplomatian vuoksi, on se tuomittava, maailmasta pois juurrutettava!
— Olette kovin nuori, herra Kalpanen, sanoi Vuosalo suojelevalla äänellä, nuoriso innostuu, ei laske syitä eikä seurauksia. Diplomatian täytyy olla olemassa, nuori mies…
— Nuoriso, joka ei rakasta kansallisuuttaan ja isänmaataan, on kurja nuoriso, sanoi tohtori Karppi korostetusti.
Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten taas puheenhälinä jatkui.
— Missähän tohtori viipyy? kyseltiin.