Uskonnollisessakin suhteessa oli nuoren samurain kasvatus omituista laatua. Häntä opetettiin kunnioittamaan vanhoja jumalia ja esi-isäin henkiä, hän sai tähteellisesti perehtyä kiinalaiseen siveysoppiin ja tutustua buddhalaiseen uskonnonfilosofiaan. Mutta tämän ohella hänelle opetettiin, että taivaan toivo ja helvetin pelko oli vain ymmärtämättömiä varten, jaloon ihmiseen ei saa vaikuttaa mitkään itsekkäät pyyteet, vaan hänen tulee noudattaa rakkautta oikeuteen, ainoastaan oikeuden itsensä tähden; sekä että velvollisuuden käsky on yleismaailmallinen laki.

Hänen näin varttuessaan pojasta nuorukaiseksi, höllitettiin vähitellen hänen toimiensa valvontaa, hänelle suotiin yhä enemmän vapautta toimia oman harkintansa mukaan, kuitenkin täysin tietoisena, että harhatekoa hänen puoleltaan ei unhotettaisi, että painavampaa rikkomusta ei koskaan täydelleen voitaisi antaa anteeksi, ja että ansaittuja nuhteita tuli pelätä kuolemaakin enemmän. Toiselta puolen ei ollut monta epäsiveellisyyden kiusausta, joilta häntä tarvitsi varjella. Ammattisiveettömyys oli siihen aikaan ankarasti kielletty useimmissa maakuntapääkaupungeissa, ja sekin vähä elämän epäsiveellistä puolta, minkä kansantajuiset romaanit ja näytelmät kenties heijastivat, oli nuorelle samuraille miltei tuntematonta. Häntä oli näet opetettu halveksimaan sitä köykäistä kirjallisuutta, joka vetoaa hellempiin tunteisiin tahi intohimoihin, ja yleisissä teattereissa käyminen oli kielletty hänen kansanluokaltansa. (Samurai-naiset saattoivat, ainakin toisissa maakunnissa, käydä yleisissä teattereissa. Miehet eivät voineet näyttäytyä teattereissa rikkomatta hyvää tapaa. Mutta samuraitten kodeissa tahi yashikin alueen sisällä esitettiin erikoisenlaatuisia yksityisnäytelmiä. Esittäjinä oli kierteleviä näyttelijöitä. Tunnen eräitä viehättäviä vanhoja shisoku'ja, jotka eivät elämässään ole käyneet yleisessä teatterissa, ja jotka ovat evänneet kaikki kutsut teatterinäytännöihin. He yhä edelleen noudattavat samuraikasvatuksensa sääntöjä.) Niin ollen saattoi nuori samurai vanhan Japanin viattomissa maaseutu-oloissa kasvaa karaistuna tavoiltaan ja puhtaana mieleltään.

Ja näinpä varttui sekin nuori samurai josta nyt olen kertova — varttui pelottomaksi, kohteliaaksi, itsensäkieltäväksi, huvituksia halveksivaksi, ja alttiiksi silmänräpäyksessä uhraamaan henkensä rakkauden, velvollisuuden tai kunnian edestä. Mutta vaikka jo sotilas ulkonäöltään ja mieleltään, oli hän ijältään vain poika, silloin kuin isänmaan ensi kerran yllätti »mustain laivain» tulo.

II.

Iyemitsu'n politiikka, joka kuolemanrangaistuksen uhalla kielsi jokaisen japanilaisen lähtemästä maasta, oli yli kahdensadan vuoden ajan sulkenut pois tämän kansakunnan kaikesta muun maailman tuntemisesta. Niistä mahdottomista voimista, mitkä kasvoivat valtamerten takana, ei tiedetty mitään. Nagasakiin jo monta aikaa sitten perustettu hollantilainen siirtokunta ei ollut avannut japanilaisten silmiä näkemään maan todellista asemaa: itämainen läänitysjärjestelmä 16:n vuosisadan kannalla Lännen kansojen uhkaamana, jotka kehityksessä olivat kolmea vuosisataa siitä edellä. Tuon oudon maailman ihmeellisten olojen kertominen olisi japanilaisten korvissa kuulostanut lasten ratoksi keksityiltä kaskuilta tahi arvioitu samaan tarustoon kuin vanhat sadut Horai'n ihmelinnoista. Amerikkalaisen laivaston saapuminen, »mustain laivain», kuten niitä silloin kutsuttiin, herätti hallituksessa ensimäisen aavistuksen sen omasta heikkoudesta ja kaukaisuudessa kasvavasta vaarasta.

Sen kansallisen kuohahduksen jälkeen, joka syntyi sanoman mustain laivain uudesta tulosta levittyä, yllätti täydellinen neuvottomuus, kun saatiin tietää että Shogunivalta oli selittänyt olevansa voimaton torjumaan tuota vierasta sotavaltaa. Tämä ei saattanut muuta merkitä, kuin että vaara oli vieläkin suurempi kuin tatarilaisten hyökätessä Japaniin Hojo Tokimunen hallitessa. Silloin kansa oli rukoillut jumalilta apua, ja keisari itse oli vaeltanut Ise‘hen auringonjumalan temppeliin esi-isiensä henkien puheille. Nämä rukoukset olivat jumalat kuulleet, ja vastaukseksi olivat lähettäneet äkkipimeyden, ukkosen ja tuon ankaran hirmumyrskyn, jota vieläkin kutsutaan Kamikagé s.o. »jumalain myrsky». Kublai Khaanin laivasto pirstui ja hukkui. — Miksi ei siis nytkin huudettaisi jumalilta apua? Niin tehtiinkin lukemattomissa kodeissa, tuhansien alttarien edessä. Mutta ylhäiset jumalat eivät antaneet mitään vastausta; Kamikaze jäi tulematta. Ja samurain poika, joka turhaan oli rukoillut Hachiman'ia, sodan jumalaa, tämän pienen alttarin ääressä isänsä puutarhassa, uteli ihmetyksellä, olivatko jumalat kadottaneet valtansa, vai oliko mustien laivojen kansa väkevämpien jumalien suojeluksessa.

III.

Ennen pitkää saatiin selvästi nähdä, että muukalaisia »barbaareja» ei voitaisikaan karkottaa. Satoja oli saapunut, idästä sekä lännestä, ja oli ryhdytty jos jonkinlaisiin toimenpiteisiin niiden suojelemiseksi. He olivat saaneet luvan rakentaa kummallisia kaupunkejansa Japanin maaperälle. Hallitus oli käskenyt, että Lännen tieteitä piti opetettaman kaikissa kouluissa, että englanninkielen lukemisen siitä lähtien piti olla tärkeänä yleisen opetuksen puolena, vieläpä että itse opetuskin piti uudistettaman Lännen mallin mukaan. Hallitus oli myös selittänyt, että oli maan tulevaisuudelle ratkaisevaa, missä määrin kyettäisi omistaa muukalaisten kieliä ja tieteitä. — Siihen mennessä — oppimisen ja onnellisesti saavutetun tuloksen väliajaksi, — Japani jäisi kuin jäisikin vieraan holhouksen alaiseksi. Tätä tosiseikkaa ei näin peittämättömin sanoin ilmotettu julkisuuteen, mutta hallituksen politiikan laatua ei kuitenkaan voitu peittää. Ensi rajun mieltenkuohahduksen jälkeen, jonka tieto asiain tilasta nostatti, kansan syvän epätoivon ja samurailuokan pidätetyn kiukun vähän asetuttua, heräsi kiihkeä uteliaisuus saada tietää, minkä näköisiä ja tapaisia olivat nuo röyhkeät muukalaiset, jotka tiesivät saavuttaa sen mitä tavottivat ainoastaan levittämällä näkyviin väkikeinonsa. Uteliaisuus saatiin jotenkuten tyydytetyksi niistä huokeista väripainoksista, joita summattomissa määrissä valmistettiin ja myytiin, ja jotka esittivät barbaarien tapoja ja toimia sekä niitä merkillisiä katuja, joita he olivat rakentaneet siirtoloihinsa. Meidän silmissämme olisivat nuo kirjavat puupiirrokset näyttäneet pilakuvilta. Niin ei kuitenkaan ollut taiteilijan tahallinen tarkotus. Hän halusi ainoastaan kuvata ne sellaisina, miltä ne hänestä näyttivät; ja hänen silmissänsä muukalaiset olivat vihreäsilmäisiä hirviöitä, hiukset punaiset kuin Shojolla[7] ja nenä pitkä kuin Tengulla,[8] puku naurettavaa kuosia ja väriä, ja asunnot kuin tavara-aittoja ja vankiloita. Näitä väripainoksia myytiin sadointuhansin kautta maan, ja omituisen käsityksen muukalaisista ne mahtoivat luoda. Ne olivat kuitenkin rehellisiä yrityksiä kuvata tuota outoa uutta. Noita maalauksia olisi meidän tutkiminen oppiaksemme käsittämään, kuinka kammottavan rumilta, muodottomilta ja naurettavilta me näytimme sen ajan japanilaisista.

Nuori Samurai sai ennen pitkää nähdä oikean muukalaisen. Se oli ruhtinaan palkkaama opettaja kansallisuudeltaan englantilainen. Hän saapui aseellisen saattueen suojaamana, ja käsky annettiin kohdella häntä ylimyshenkilönä. Tämä ei näyttänyt täysin niin rumalta kuin ne muukalaiset, jotka hän oli nähnyt japanilaisissa kuvissa. Tosin kyllä tämänkin tukka oli punainen ja silmien väri eriskummainen, mutta hänen kasvonsa eivät olleet vastenmieliset. Heti alusta aikain hän joutui uupumattoman huomion alaiseksi, jota huomiota edelleenkin jatkui. Kuinka tarkkaan jokaista hänen tekoaan pidettiin silmällä, sitä ei kukaan voi kuvailla, joka ei tunne millä kummallisilla ennakkoluuloilla europpalaisia silmäiltiin aikana ennen Meijitä (ennen v. 1868). Vaikka länsimaalaiset tunnustetuinkin älykkäiksi ja pelättäviksi olennoiksi, ei niitä kuitenkaan yleensä katsottu täys-ihmisiksi; arveltiin niiden olevan pikemmin eläinten sukua kuin ihmisen. Niiden ruumishan oli karvainen ja kumman muotoinen, hampaat eivät olleet oikein ihmisen hampaitten kaltaisia, niiden sisukset mahtoivat nekin olla kummallisia, ja niiden siveelliset käsitykset olivat melkein kuin peikkojen. Yhteisessä kansassa, joskaan ei samurai-luokassa, oli ulkomaalaisia kohtaan virinnyt pelko, joka ei aiheutunut niiden aineellisesta voimallisuudesta, vaan joka oli taikauskoista laatua. Japanin talonpoika kyllä ei koskaan ole ollut luonteeltaan pelkuri. Mutta ymmärtääkseen hänessä siihen aikaan muukalaisia kohtaan heränneitä tunteita, on tutustuttava muutamiin kohtiin sitä henkiuskoa mikä on yhteinen Japanille ja Kiinalle. Tämän uskon mukaan löytyy yliluonnollisilla voimilla varustettuja eläimiä jotka voivat ottaa ihmisen muodon, sekä rotuja, puoleksi inhimillisiä, puoleksi yli-inhimillisiä. Vanhojen kuvakirjojen myytillisistä kuvista, joissa pitkäkoipisia ja -partaisia peikkoja (ashinaga ja tenaga) esitettiin, milloin jonkun tosiuskoisen taiturin vakavalta kannalta käsiteltyjä, milloin Hokusain mestarillisia pilakuvia, kansanmies oli saanut elävän käsityksen näistä kummallisista olennoista. Muukalaiset tulokkaat hänestä nyt näyttivät vastaavan noita kiinalaisten historioitsijain tarumaisia kuvauksia. Olivathan nuo puvutkin aivankuin omiansa kätkemään sen mikä heissä oli ihmismuodosta poikkeavaa.

Uutta englantilaista opettajaa siis salaa silmäiltiin aivan kuin on tapana tarkata outoa eläintä. Itse hän ei ensinkään tiennyt huomionalaisuudestaan, ja hänen oppilaansa olivat aina hyvin kohtelijaita. He noudattivat kiinalaista siveyssääntöä: »älä astu edes opettajasi varjollekaan!» Näistä samurai-oppilaista ei ollutkaan pääasia, oliko heidän opettajansa täysi ihminen vai eikö, kunhan hän vain oli kykenevä opettaja. Olihan Yoshitsune sankaria miekkaa käyttämään opettanut eräs Tengu. Epäinhimilliset olennot olivat ennenkin osottaineet eteviksi tietäjiksi ja runoilijoiksi[9]