MAAILMAN-MATTI (Pistää päänsä luukusta). Hei, ovi on auki! Mikä taivaan enkeli sen aukaisi? Ja nyt liesuun, muuten ne pistävät minut vielä hulluinhuoneeseen. Mutta ensin pieni kepponen ja silloin Hölmölän hullun mylly on taas täydessä käynnissä. (Ottaa kaksi halkoa ja vie ne vällyn alle saunaan ja asettaa vanhan hattunsa pääpuoleen; saunan ovi on auki niin, että katsojat näkevät koko ilveilyn.) Ja nyt minä sidon hienon nyöleen kellon nuoraan ja kuljetan sen seinää pitkin Jaskan verkkonappuloitten kautta karsinaan ja sidon sen porsaan jalkaan. (Tekee niin.) Hahhaa! Pamppaile, sinä Hölmölän tyhmä puukello! Kun porsas herää, niin sinä pauhaat kuin tuomion pasuuna, mutta silloin on Maailman-Matti muilla markkinoilla. (Epra tulee huoneesta ja piilottaa pienen pussin kuistin alle.) Ah, Epra! Piilotti pussinsa! (Jaska tulee haukotellen huoneestaan.) Juukeli! Kunhan nyt pääsisin portista! (Piilottautuu nurkan taakse ja jättää saunan oven raolleen.)
EPRA. Eihän se vain huomannut, Jaska!
JASKA. Sinäkö Epra, hohoo, jaa, minua haukotuttaa niin. (Istuutuu rahille.)
EPRA (Istuutuu jakkaralle). Niin minuakin, että hyttyset suuhun lentää, hohoo!
JASKA. Kuulitkos kolinaa täältä?
EPRA. Ha, jaa kolinaa, kuulinhan minä.
JASKA. Kovin minun päätäni kolottaa. Mutta minusta tuntuu ikäänkuin minä olisin nyt viisaampi, paljon viisaampi kuin eilen illalla.
EPRA. Ha, viisaampi, niin, minun pääklupuni on niin vietävän kirkas ja keveä, ennen minä aina tunsin ikäänkuin minä olisin kantanut hartioillani jotain visapahkuraa. — Mutta. Jaska, näitkös mitään unia yöllä?
JASKA. Minä nauroin koko yön unissani, sanoi Justiina.
EPRA. Kummallista, en minäkään nähnyt unta makkaratikuista.