JASKA. Ja minä kiskoin illalla seinän varauksistakin sammalet, vaan en löytänyt mitään.
EPRA. Kummallista, en minäkään löytänyt mitään.
JASKA. Mutta ennen auringon nousua selviää kaikki, sanoi se herra johorimuikkus. — Mutta olipas hauskaa eilen, muistatko, kuinka me kannoimme johorimuikkusta sikokaukalossa.
EPRA. Niin, sikokaukalossa ja lauloimme hölmöläisten laulua.
JASKA. Silmäni vuotavat vettä sitä muistellessani.
EPRA. Johorimuikkus puhui viisaita sanoja, mutta minä en muista enään kaikkea.
JASKA. Me telkesimme hänet saunaan, sen minä muistan, hehhe, tule ja katso! (Epra ja Jaska tirkistävät saunan luukusta.)
EPRA. Siellä se makaa jalat koukussa vällyn alla.
JASKA. Ki, ki, ja vanha hatturäyskä on päässä. Tekisi mieleni herättää hänet ja kysyä, joko hän näki unissaan sen kultasapelin.
EPRA. Ja rahakirstun. Katsos, jo sarastaa. Punainen valo leviää yli talojen.