JASKA. Mesakki, nipistä minua korvasta! (Mesakki nipistää.) Ai, ai, ei tämä vielä mitään meriteeraa, sillä minä olen usein nähnyt unta, että Justiina on minua nipistänyt. — Mutta minä koitan lentää. (Heiluttaa käsiään.) Hih!
MESAKKI. Niin, koita lentää, Jaska!
JASKA. Ei, ei, se nyt onnistu!
EPRA (Tukistaa itseään). Katsokaas, karvatukko on kädessäni. Onko tämä unta?
MESAKKI (Lyö otsaansa unisauvalla). Kuulkaas, se helisee, onko tämä unta, herran nimessä, meidän täytyy päästä tästä selville.
EPRA. Mistäs sika unta näkee jos ei purtilostaan?
JASKA. Hei, nyt minä sain päähänpiston, onkohan se johorimuikkuksen horroskaappi meidän porstuan peräkamarissa? (Juoksee tupaan.)
EPRA. Ja minä muistan, että minä kätkin kolme kaisantaalaria kuistin kivijalkaan, jollei ne ole siellä, niin tämä ei ole unta.
Mesakki ja Epra tutkivat kuistin kivijalkaa.
EPRA. No vie sun tuhannen sarvipäätä… poissa, poissa, minun rahani, minun rahani!