JUSTIINA (Taluttaen Jaskaa niskasta). Vai unta, senkin runtti, ethän ole vielä selvinnyt siitä eilisestä, hassutuksillasi teet sinä muutkin hassuiksi. Vie heti paikalla tämä pirun vehje järveen!
EPRA. Jukravita, tämä ei ole enään unta.
MESAKKI. Pois uni poikkeaa, sillä sydän lyöpi ja tykkää, kuin mato koukkuaan itsens taas suoraks lykkää.
JUSTIINA. Hä, kuten veisataan. Tekisipä mieleni antaa sinulle loittiisi.
MESAKKI. Vaimo, älä rupea minuun, sillä kirjoitettu on, sinä olet kiusaus.
JUSTIINA (Jaskalle). Noo!
JASKA (Kantaen kuvakaappia). Mutta rakas vaimoni Justiina…
MESAKKI. Helvetin kone! Ä, älkää tuoko liki?
JUSTIINA. Mutta sinähän, Mesakki, puhut alinomaa helvetistä, kauhistaako se draakin kita sinua niin?
JASKA. Entäs jos se räjähtää.