JUSTIINA. Kaiva, sanot. Sinä naimaton nahjus, kitupiikki pöykäri.
JASKA. Hihhihhii!
EPRA. Ha, sinä ahkera mutta kuitenkin ahtera Jaskan rakas Justiina. Muistatko, kuinka sinä eräänä kesäyönä riisuit itsesi ihkasen alasti meidän pellolla ja ripottelit alastomalle ruumiillesi multaa ja veit sen sitte kotiin, mutta et vienyt kylvöonnea, et vienyt.
MESAKKI. Soh, soh, mikäs on teidän ollessa yksillä pihoilla.
JUSTIINA. Sinä turkki! Älä syötä pajunköyttä. Sen teki Koputus-Liisa, jollen väärin muista, sama juuri, se sinun vanha remmasi. Ahneutesi takia et akottunut. — Niin, niin, kyllä minä tiedän, kun muijat kuuluttaa, niin sika vihkii.
EPRA. Jo söi musta sika eväät. — Mutta minä en panekaan sahran varsia ja kirveitä sänkyni alle niinkuin veljeni Jaska.
MESAKKI. Hehe, että poika tulisi.
EPRA. Hojota sitä nyt koko maailmalle.
MESAKKI (Huutaa). Hoi, jo tulee, jo tulee!
JASKA. Soita puukellolla!