MAAILMAN-MATTI (On puettuna uusiin vaatteisiin, hän on polviaan myöden kuopassa, heittää kuokan ja nousee kuopan reunalle istumaan). Hohoo! Hullu työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin.
JASKA (Tulee hiipien nurkan takaa toisessa kädessä hattu, toisessa nassakka, joka on selän takana). Eihän vain akkani lie täällä?
MAAILMAN-MATTI. Tunnen käryn hajun kodasta.
JASKA. Taitaa olla saunaa lämmittämässä. (Katsoo kuoppaan.) No, joko siellä alkaa näkyä mitään.
MAAILMAN-MATTI. Ei vielä, hiljaa hyvä tulee.
JASKA. Kas tässä tuon minä vielä isävainaani kirkkohatun.
MAAILMAN-MATTI. Ei nyt ole hätäpäiviä. (Koettelee hattua.) Ihan kuin minua varten tehty! Ja entäs tämä takki sitten.
JASKA. Minun häätakkini, jolla minä astuin vihkipallille rakkaan vaimoni Justiinan kanssa.
MAAILMAN-MATTI. Säämiskähousut, kengät, paidat, ja nyt vielä kirkkohattu, kyllä nyt kelpaa, kun on hyvä nimi ja uudet vaatteet.
JASKA. Kuulkaasta, taisin raastella hiukan kovakouraisesti nuttujanne siinä eilisessä käsirysyssä. Minä olen perin siivo ja säyseä mies, mutta annas kun minä suutun, niin minä olen kauhea kuin krokotiili, silloin ei minua kymmenenkään miestä pitele. Vest ja varjele, eihän vain Justiina kuuntele.