MAAILMAN-MATTI. Siellä on minulla kartano komea Pohattala nimeltään.
JASKA. Vai oikein kartano?
MAAILMAN-MATTI. Kyllä se onkin nimensä arvoinen. Kun markkinamiehet vaihtavat hevosia ovensuussa, ei talonväki perällä siitä mitään tiedä.
JASKA. Voi, jeekuna vyrrää!
MAAILMAN-MATTI. Ja on siinä tuvassa hirretkin. Kun koira kairan reikää päivän juoksee, tuskin iltaan ehtii hirren läpi.
JASKA. Ja navetta se on vissiin niinkuin kirkko.
MAAILMAN-MATTI. Ei, veikkoseni! Kun lehmä navetan perällä tuli härille, vietiin se oven suuhun härän luokse, mutta ennenkuin se sieltä parteensa takaisin ehti, niin se välillä poiki.
JASKA. Vest ja varjele! Entä vilja, kuinka se kasvaa, meidän ohra ei ota oikein poutiakseen.
MAAILMAN-MATTI. Talon sikolätissä on kullattu salpa, se kun heijastaa, niin kaikki vilja tuleentuu.
JASKA. Mutta sepäs oli sukkela temppu, minä teen heti saman tempun, minulla on vielä pönttöössä kultamaalia, jolla minä maalasin "keisarin saunapiippuni". — En minä viitsi maalata taloani mutta posliinipiippuni pitää aina olla kullattu, se on paras piippu koko Hölmölässä, ja Epran käy sitä niin kateeksi, ai, niin kateeksi — Mutta sanokaas, minkästähden te niin komiasta kodosta läksitten?