JASKA (Herää, vetää nuorasta ja kahmasee haavillaan). Sik… sik, mene jorsaile! Kas, tässä on nuora, mutta missä porsas?
EPRA (Herää). Sinäkö se siinä oletkin senkin jöllikkä, porsaan paimen.
JASKA. Mitähän se lintu syö, joka noin koreesti laulaa. Makkaratikun veistäjä!
MESAKKI. Missä on miehuutesi merkki, Jaska, koska akan huivi on niskassasi?
JASKA. Akka pani porsasta vahtimaan ja piiloitti vannelakkini, vei vielä äkkiväärän piippunikin. (Pistää huivin taskuunsa.)
TIKKA. Mies tehköön miehen töitä ja akka tehköön akan töitä, kuten luonnossa ja laissa säätty on.
JASKA. Mutta kun se meidän akka on niin yksioikonen ja äksy… Suutahti ja lähti tästä peltotöihin ja pani minut voita kirnuamaan.
EPRA (Haukotellen). Minäpä näin kummallisen unen… Mies nostaa jalkojaan Hölmölän kylää kohden ja kantaa kuollutta selässään.
JASKA. Mutta minä näin vielä merkillisemmän unen. Mies ajaa evankeliumivaljailla riikinkukonhöyhenpatjoilla kaksi aasintammaa edessä.
EPRA. Älä sinä mene näkemään minun uniani.