Jaska ja Epra syleilevät.
MAAILMAN-MATTI (Itsekseen). Älä nyt järki, sano särki kun kiiski ahventa söi.
JASKA. Heisaa, nyt tahtoisin pistää tanttulia! Mutta enpä tahdo sentään tässä toimetonnakaan tallustella vaan menen hakemaan maalipönttöäni. (Menee.)
EPRA. Kuinka sujuu työ.
MAAILMAN-MATTI. Käyhän se jusevaan! Vaikka maan keskipiste näemmä on hiukan muuttunut.
EPRA. Ha, vai muuttunut. (Katsoo kuoppaan.) Onkos se jo syväkin.
MAAILMAN-MATTI. Syvä on maailman syrjä, sano sammakko, kun savea tonki!
(Istuutuu kuopan reunalle.)
EPRA. Ha, vai sano se sammakko niin. Kuulkaas, maailman mestari, taisin tässä eilen hiukan äkämystyä, taisin repiä paitanne rikki, no niin, tuleehan sitä joskus tehtyä kompeluksia, mutta sen sanon, että kyllä meidänkin peräkamarissa on kukonhöyhenpolstaria ja patjoja on, on niitä.
MAAILMAN-MATTI. Vuoroin vieraissa käydään.
EPRA. En minä ole mikään käräjäpukari enkä kitupiikki, taipuisa ja tasainen olen, mutta se Jaska on sellainen haneli ja lörppä. Älkää välittäkö sen puheista. Niin, näinhän minä äsken akkunasta, että se antoi jotakin, mutta on sitä rahaa minullakin, on rahaa kuin ruohoa.