JASKA. Niin, se pääpappa ja maailman isäntä, joka ympäri juoksentelee.
EPRA. Tai viluojan pojat.
JASKA. Jotka yöllä purkavat sen, minkä ihmiset päivällä rakentavat.
EPRA. Hölmölän hyvät haltijat meitä varjelkoot.
JASKA. Huh, oikein minä pelkään. Sanotaan, että saunassa kummittelee.
EPRA. Kyllä Akianteri on ne arkkiveisuillaan karkoittanut, viime kerralla hän paasasi ja pärmänttäsi siellä vuorokauden, luukusta vain uskalsimme hänelle ruokaa tuoda. — Lyökäämme, Jaska, sovinnon kämmentä. Mitäs me nyt pelloista ja muista maanvaivoista, nyt me saamme suuren aarteen ja ihan ilmaiseksi.
JASKA. Taidat olla oikeassa, Epra, olkaamme kuin väkevät kengät.
EPRA. Niin, sun tavaras on kuin savi silattu, lauletaan. Meidän lihamme on heikko vaikka henkemme on altis.
JASKA. Epra, en oikein tiedä, missä se henki istuu, luun vai nahanko välissä? Naksahtaako se niinkuin varpaatkin.
MAAILMAN-MATTI. Pane pois sateenvarjo, nyt pidetään lepotuntia, Ansu, sinä saat mennä! Kutti, kutti, pidä puoliasi, poika. (Ansu menee.)